Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja selvittää sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta, miten lastensuojelutyön kuormittavuutta voitaisiin vähentää. Selvitystä tehdään osana lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmaa. Kananojan selvitystyön väliarvio ilmestyi huhtikuun puolivälissä sisältäen esityksiä tilanteen korjaamiseen. Kananoja toteaa, että LAPE- muutosohjelmassa on jo aloitettu kehittämistyötä lastensuojelun sisällölliseksi uudistamiseksi sekä lapsi- ja perhelähtöisten palveluiden kokonaisvaltaiseksi kehittämiseksi lapsen ja nuoren hyvän arjen tueksi sivistys- sekä sosiaali- ja terveystoimen julkisten palveluiden, järjestöjen ja seurakuntien sekä yritysten yhteistyönä.

Suomessa on paljon hyviä ja toimivia käytäntöjä lasten, nuorten ja perheiden palveluissa. Parhaimmillaan apua on saatavilla asiakaslähtöisesti, oikea-aikaisesti ja usean toimijan yhteistyönä lasta, nuorta ja vanhempia kuullen. Pahimmillaan avun saaminen taas viivästyy eikä kohtaa asiakkaan tarpeita. Taustalla saattaa olla useita erilaisia ja eri toimijoiden tekemiä arviointeja ja tiedot jäävät yhdistymättä perheen auttamiseksi. Lapsen, nuoren ja perheen kasvuympäristön merkitystä on myös korostettava ja liitettävä osaksi auttamista. Hyväkin perheen tilanteen arviointi ja tavoitteellinen auttaminen jää tehottomaksi, mikäli lapsen, nuoren ja perheen kanssa joka päivä toimivat varhaiskasvatuksen ja opetuksen ammattilaiset ovat suunnitelmasta irrallaan. Yhteisen lapsen auttamiseksi on yhdistettävä jokaisen perheen ympärillä olevan tieto ja osaaminen.

Lastensuojelun kriisi kertoo siitä, ettei järjestelmämme toimi emmekä näin ollen voi todeta kriisin olevan vain yksin lastensuojelun. Lapsi- ja perhejärjestöt ovat esittäneet, että Suomeen tarvitaan kansallinen lapsistrategia ohjaamaan lapsi- ja perhepolitiikkaa. Lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanoa valvova YK:n lapsen oikeuksien komitea on vuoden 2011 Suomelle antamissaan suosituksissa esittänyt huolenaiheeksi sen, että Suomesta puuttuu kattava lapsipolitiikan koordinaatio. Lapsen oikeuksien komitea on korostanut sitä, että lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpano edellyttää koordinaatiota ministeriöiden välillä, keskushallinnon, alue- ja paikallistason välillä sekä hallituksen ja kansalaisyhteiskunnan välillä. Iloksemme hallituksen kehysriihessä huhtikuussa on päätetty kansallisen lapsistrategian laatimisen aloittamisesta.

Perhekeskustoimintamallia kehitetään myös Päijät-Hämeessä. Perhekeskustoimintamalli verkostoi yhteen hajanaisia lapsiperheiden palveluita kuten sosiaali- ja terveyspalveluita, varhaiskasvatusta, opetuspalveluja, järjestöjä ja seurakuntia. Perhekeskuksen tavoitteena on tuoda myös erityispalveluja lähelle lapsia, nuoria ja perheitä heidän kasvuympäristöihinsä.

Perhekeskustoimintamalli tulee vaatimaan kaikkien toimijoiden yhteistyötä sekä sitä, että perhekeskustoimintamalli tulee osaksi tulevan Päijät-Hämeen maakunnan strategiaa. Kuntatasolla perhekeskustoimintamalli vaatii myös kuntapäättäjien sitoutumista. Tarvitaan siis hyviä ja lapsenoikeusperustaisia päätöksiä tilanteessa, jossa maakunta- ja sote- uudistuksen tullessa voimaan osa lasten, nuorten ja perheiden palveluista on edelleen kuntien tuottamaa palvelua ja osa maakunnan järjestämisvastuulla olevaa palvelua. Yhdensuuntaisilla tavoitteilla ja toimintatavoilla palvelujen kokonaisuuden tulee näyttää perheelle aidosti saumattomalta ja yhtenäiseltä tässäkin muuttuvassa tilanteessa. Tätä työtä LAPE- muutosohjelmassa tehdään nyt ympäri Suomen ja onnistuaksemme tarvitsemme yhdensuuntaisia toimia – kunnan, tulevan maakunnan, valtion sekä laajalti kolmannen sektorin sekä seurakuntien toimijoiden kesken.

Elina Vesterinen

Muutosagentti, LAPE Päijät-Häme