Monialaisen asiantuntijaryhmän kehittäminen – case-esimerkin avulla (yhteinen työ lapsen asiassa)
LAPE-hankkeen aikana muodostettiin hankeajaksi monialainen kehittäjäryhmä kehittämään yhteistä työtä lapsen asiassa. Kokoonpanoa mietittiin OOOT-yhteistyöryhmässä (ks kuvaus 15.), minkä jälkeen kunnat saivat ilmoittautua mukaan kehittäjäryhmään nimeämällä edustajansa. Kokoonpanossa oli psykologeja, kuraattoreita, terveydenhoitaja, lääkäri, rehtoreita ja apulaisrehtori yleisopetuksesta, erityisopetuksesta ja sairaalaopetuksesta, opinto-ohjaaja, erityisopettajia, sosiaalityöntekijöitä ja psykiatrisia sairaanhoitajia/osastonhoitajia. Kehittämiskohteeksi otettiin monialaisen asiantuntijaryhmän toiminta lapsen poissaoloihin liittyen. Poissaolot näkyvät selvästi eri toimijoiden työssä ja tällöin muodostuu paljon yhdyspintoja eri toimijoiden välille ja suhteessa lapseen.
Tavoitteena kehittämistyöryhmällä oli:
– monialaisen asiantuntijaryhmän toiminnan ja opiskeluhuoltolain jalkauttaminen ja juurruttaminen
– monialaisen asiantuntijaryhmän työn avaaminen koulun ulkopuolisille yhteistyökumppaneille
– yhteisen työn lisääminen
– perheiden ja lasten/nuorten osallisuuden edistäminen
– toimijoiden roolien selkiyttäminen
– nuoren roolin selkeyttäminen
– kohtaamisen ja dialogisuuden merkityksen painottaminen
Kehittäjäryhmässä käytiin läpi muutamia kuntien malleja poissaoloihin puuttumiseen liittyen. Tämän jälkeen kehittämistyötä tehtiin toiminnallisin menetelmin. Ryhmän jäsenet saivat kotitehtäviä kokousten välissä: Kehittäjäryhmässä pohdittiin sitä, miten poissaolot näkyvät eri ihmisten työssä ja millaisia haasteita poissaoloihin puuttumisessa on. Kehittäjäryhmää vetänyt LAPE-hankkeen projektisuunnittelija koordinoi työtä ja kokosi tietoa yhteen. Ryhmässä rakennettiin ryhmätöinä prosessia, jossa opettaja puuttuu poissaoloon: oppilaan kanssa, perheen kanssa, konsultoiden ja monialaisessa asiantuntijaryhmässä. Lisäksi käytiin läpi kohtaamiseen liittyviä asioita.
Osana kehittämistä harjoiteltiin yhteistä keskustelua poissaoloihin liittyen case-työskentelyn avulla. Case-työskentelyä tarjottiin myös kuntiin ja menetelmää on käytetty monialaisissa tilaisuuksissa oppimisen apuna (kts. kuvaus 14)
Toiminnallisin menetelmin tehdyn kehittämisen jälkeen ryhmässä päädyttiin kokoamaan poissaoloihin liittyen materiaalia jaettavaksi kuntiin ja organisaatioihin. Kehittämistyön tulokset on koottu Päijät-Hämeen LAPE-hankkeen toimittamaksi julkaisuksi, jossa on
– Juliste lapsen hyvästä kohtaamisesta
– Juliste opettajan ja vanhemman yhteistyöstä
– Monialaisen asiantuntijaryhmän tapaamisen runko
– Toimijoiden roolit monialaisessa asiantuntijaryhmässä
– Hyvä yhteydenotto sosiaalihuoltoon tai lastensuojeluilmoituksen sisältö
Kehittämistyön tuloksena on kuvattu yhteinen monialainen työ lapsen poissaoloon puututtaessa. Prosessinomaisessa kuvassa on avattu monialaisen asiantuntijaryhmän työtä, lapsen ja perheen osallisuutta ja eri toimijoiden tekemää yhteistyötä. Malli on pohjattu osallisuuden, vanhemmuuden tuen ja monitoimijaisuuden teemoille.
Kokemuksia kehittämistyöstä
Monialaisen asiantuntijaryhmän työ on tullut tutummaksi. Monialaisen asiantuntijaryhmän tekemä työ tulee yhteisen työn kautta monitoimijaisen arvioinnin yhdyspintaan ja työ muuttuu lapsilähtöisemmäksi ja -keskeisemmäksi. Toimijat näkevät roolinsa ja monialaisen asiantuntijaryhmän tarkoituksen. Toimijoilla tarkoitetaan paitsi lasta ja perhettä sekä koulun väkeä myös muita lapsen asiassa työskenteleviä. Olivatpa he sitten osallistumassa neuvotteluun, auttamassa sen jälkeen tai konsultoimassa tai asiakkaana. Nuoret kokemusasiantuntijat ovat saaneet olla luomassa mallia. Mallia on edelleen kehitetty kuntien case-työskentelyissä.
mikä aiheutti haasteita
Toimijoiden roolien kirjoittamisen prosessi joiden toimijoiden osalta on kestänyt. Osittain haaste on se, että joillain toimijoilla tehtävissä näkyy historia ja totutut tavat – eikä työtä tehdä identtisesti joka kunnassa ja koulussa.
Poissaoloihin puuttuminen monialaisena yhteisenä työnä – case-työskentely yhteisessä oppimisessa
Mihin tarpeeseen ja tilanteeseen malli/käytäntö on tehty
Monialaisen asiantuntijaryhmän työtä ja poissaoloihin puuttumista yhteisenä työnä haluttiin avata eri toimijoille kunnissa järjestettyjen case-työskentelyjen avulla. Case-työskentelyssä pohditaan ja keskustellaan dialogissa kukin osallistuja omasta asiantuntijuudestaan käsin tarinamuotoon kirjoitetusta casesta. Tavoitteena on avata poissaoloihin puuttumisen prosessia, joka tarinassa johtaa monialaisen asiantuntijaryhmän muodostamiseen. Yhteisessä keskustelussa havainnoidaan tarinaa ja muodostetaan yhteisiä käsityksiä siitä mitä lapsen tilanteessa ja elämässä tapahtuu. Tavoitteena on saada tietoa ja eväitä koulussa tehtävään työhön niin yhdessä kuin koulun porukan omin voimin. On oleellista muistaa, että asiantuntijuutta on paitsi ammattilaisilla mutta myös muilla toimijoilla, lapsilla ja perheillä.
Toimijoiden käyttöön on kirjoitettu lisäksi muutamia muita case-kertomuksia. Niihin on muotoiltu pohdittavia kysymyksiä valmiiksi. Case-työskentelyä voi tehdä opiskeluhuoltoryhmissä, kehittämispäivissä, monialaisessa kehittämisessä, viikkopalavereissa tai vaikka opettajainkokouksissa.
Mallin/käytännön tiivis kuvaus
Case-työskentelyyn osallistuu kuntien opettajia, rehtoreita, kuraattoreita, psykologeja, opinto-ohjaajia, erityisopettajia, avustajia, koulunuorisotyöntekijöitä jne. sekä koulujen ja oppilaitosten terveydenhoitajia ja lääkäreitä. Koulujen opiskeluhuoltotyötä tekevien lisäksi työskentelyyn osallistuu lapsiperhepalvelujen sosiaalityöntekijöitä tai -ohjaajia ja psykiatrisia sairaanhoitajia ja psykologeja lasten- ja nuorten psykososiaalisista palveluista. Kunnat pyytävät mukaan myös vanhempia ja oppilaitakin. Kunnat voivat tilata työskentelyn haluamalleen kohderyhmälle. Malli sopii parhaiten käytettäväksi esim. osana VESO-päivää, kaikille opettajille.
Työskentelyn tarvitaan mieluiten nousukatsomolla varustettu tila, jos katsojia on paljon. Tilan eli katsomon eteen järjestetään istumapaikat pöydän ympärille tai puolikaareen niin, että katsojat näkevät ja kuulevat työskentelyyn osallistuvat. Työskentelyyn osallistuu yksi kustakin opiskeluhuoltotyötä tekevästä ammattiryhmästä eli vaikkapa jonkun koulun koko opiskeluhuoltoryhmä ja sen lisäksi sosiaalipalvelujen ja psykososiaalisten palvelujen työntekijät.
Tilaisuuden vetäjä kertoo työskentelyyn osallistuville ja katsojille työskentelyn tavoitteet ja idean. Tässä vaiheessa voidaan esitellä poissaoloihin puuttumisen malli, sekä muita sovittuja malleja. Ne voidaan esitellä myös lopuksi. Työskentelyyn osallistuvat esittelevät itsensä ja roolinsa suhteessa monialaiseen asiantuntijaryhmään lyhyesti katsojille. Tilaisuuden vetäjä lukee case-kertomusta ja osallistujat havainnoivat tapahtumia ja eri henkilöiden toimintaa. Vetäjä esittää tarinan sisään kirjoitettuja kysymyksiä ja katsojat voivat osallistua keskusteluun työskentelyyn osallistujien lisäksi. Yhdessä mietitään mitä opitaan casen toimijoista, kouluasioista, tarinan oppilaasta ja hänen vanhemmistaan ja perheestään. Tarina päättyy tilanteeseen, jossa monialainen asiantuntijaryhmä päätetään koota. Tässä vaiheessa aletaan ikään kuin simuloimaan keskustelua, jossa mietitään
• Mitä ajatuksia ja huolia herää?
• Miten asiantuntijaryhmä järjestetään niin, ettei tarinan oppilaan tarvitse olla liian ison aikuisjoukon keskellä, eikä toisaalta vanhempienkaan tarvitse olla liian ison ammattilaisjoukon kanssa?
• Miten asiantuntijaryhmään valmistaudutaan, miten kukin valmistautuu?
• Miten ehkäistään tilanteen paheneminen?
Käytännössä kysymykset saavat aikaan keskustelun siitä, keitä konsultoidaan, mitä tukea voidaan järjestää ilman, että tuen antaja on itse asiantuntijaryhmässä läsnä, mikä on kenenkin tehtävä ja rooli, mihin kannattaisi fokusoida, miten voitaisi konkreettisesti tukea, millä aikataululla voidaan mitäkin tukea saada, miten yhteydenotot ja tiedon vaihtaminen ovat sujuvia.
Tarinan päähenkilöllä on myös eri koulussa oleva pikkusisarus, jolla on omanlaistaan pulmaa. Hänen asioitaan voidaan myös ratkoa yhdessä.
Havaitut erityiset hyödyt
Case-työskentelyä voi käyttää koulutuksellisesti, kun halutaan käydä yhdessä keskustelua monialaisen asiantuntijaryhmän prosessista, poissaoloihin puuttumisesta tai oppilaan kohtaamisen merkityksestä. Työskentely sopii myös opettajainkokouksessa tai opiskeluhuoltoryhmän kokouksessa käytettäväksi. Sen avulla toimijat voivat tutustua toisiinsa ja käydä monialaista keskustelua harjoitellen läpi niin, että paikalla voivat olla aivan kaikki, eivätkä vain ne, jotka oikean oppilaan asiassa olisivat mukana. Kuka tahansa voi käyttää valmista mallia. Mallin avulla koulun, opiskeluhuollon, sosiaalipalvelujen ja psykososiaalisten palvelujen toimijat voivat tuoda käytäntöjään toisiaan lähemmäksi. Lasten ja vanhempien osallistumisen kautta mahdollistuu myös todellinen monitoimijuus ja moniasiantuntijuus. Tarvitaan vain työskentelyn vetäjä, joka lukee tarinaa, kyselee ja vetää keskustelua yhteen sekä tila ja osallistujat ja haluttaessa katsojat.
Mikä aiheutti haasteita
Monialaisen asiantuntijaryhmän työ ja käytännöt sekä poissaoloihin puuttuminen ovat eri kunnissa eri kehittämisvaiheissa. Joissain kunnissa laki on sisäistetty hyvin ja kiinnostusta on ollut enemmän monialaiselle ja -ääniselle dialogiselle keskustelulle isossa joukossa ja toisissa laista tulevia käytäntöjä on haluttu vielä hioa case-työskentelyn avulla. Mallia on täytynyt sovittaa eri kuntien tarpeisiin.
Jatkokehittämisehdotukset
Mallista voi tehdä loputtomasti variaatioita eri ympäristöihin ja tarpeisiin.
