Kiusaaminen on ilkeä ilmiö, josta puhutaan paljon, mutta jota ei saada aisoihin. Asian tiimoilta Päijät-Hämeen maakunnallinen PETE-verkosto ja sen koordinaattori Susanna Leimio järjestivät huhtikuussa seminaarin, jossa kuultiin alustuksia ja keskusteltiin vilkkaasti aiheesta eri näkökulmista. Seminaarin tallenteeseen pääsee tästä linkistä: https://bit.ly/2rZ24zJ Kiusaamisen vastainen työ jatkuu samaisen verkoston toimesta ja tavoitteena on mm. hahmotella hoitopolkua kiusaamista kohdanneille. Kiusaamisen vastainen työ on myös LAPE-työn ytimessä.

Huhtikuun seminaarin alustajat ja yleisö olivat yhtä mieltä siitä, että kiusaamiseen suhtaudutaan valitettavan usein asenteella ”pojat on poikia” tai ”tytöt on tyttöjä” eli että näin on, on aina ollut ja jotkut lapset ja nuoret nyt vaan kiusaavat. Seminaariväki oli kuitenkin samaa mieltä myös siitä, että näin ei kuitenkaan pitäisi olla. Tutkimukset ja empiria antavat meille tietoperustaa kiusaamisesta ja vahvistavat sen, että kiusaamiseen voidaan puuttua ja sitä voidaan kitkeä.

Ensinnäkin tutkimustieto kertoo, että poissaoloilla ja kiusaamisella on usein yhteys. Runsaat poissaolot voivat indikoida kiusaamista, jolloin puuttumalla poissaoloihin voidaan päästä kiusaamisen jäljille. Tämä on tärkeä huomata, koska aina kiusattu ei tuo asiaa ilmi sanoin. Toiseksi tutkimukset vahvistavat sen, että puhuminen ja aito kuunteleminen auttavat kiusaamisen kitkemisessä. Vain harvoin kiusaaminen jatkuu tai pahenee sen seurauksena, että kiusattu kertoo asiasta. Kouluterveyskysely kertoo, että lapsilla on valtaosaltaan hyviä kokemuksia siitä, että kiusaamisesta kertominen auttaa kiusaamisen lopettamisessa. Tämä kokemus on etenkin yläkouluikäisillä.

Kolmanneksi tutkimuksista tiedetään, että kiusaamisella on kauaskantoisia, negatiivisia vaikutuksia. Kiusaaminen voi aiheuttaa fyysistä ja psyykkistä sairastumista, itsetunto-ongelmia, oppimisvaikeuksia ja pitkällä tähtäimellä syrjäytymistä. Näillä kaikilla on mittavat inhimilliset ja taloudelliset kustannukset.

Onnistunut kiusaamiseen puuttuminen ei ole temppuja, yksittäisiä toimenpiteitä tai mappi hyllyssä, vaan kyse on yhteisöjen – koulun, harrastusyhteisön, työpaikan – kulttuurista ja asenteista. Kiusaamista ei yksinkertaisesti sallita ja tätä vaalitaan joka päivä. Kiusaamisen vastaisuus ei valitettavasti ole jotain sellaista, mikä on ja pysyy itsestään, vaan sen eteen on tehtävä aktiivista työtä.

Kiusaamisen vastaisen kulttuurin muodostumiseen tarvitaan oikeanlaiset ja yhdessä jaetut arvot, hyvää johtamista ja hyvän esimerkin näyttämistä ja sitä, että jokainen mieltää oman vastuunsa kulttuurin luomisessa ja ylläpitämisessä. Me kaikki luomme niiden ympäristöjen kulttuuria, joissa toimimme. Eetikko Antti Kylliäinen kehottaa meitä miettimään, mitä tapahtuisi, jos muistaisimme kiusaamista kohdatessamme kysyä itseltämme: miten hyvä ihminen toimisi tässä tilanteessa? Ja toimisimme sitten siten, kuin hyvä ihmisen toimii. Hyvä ihminen toimii hyveellisesti ja Kylliäinen väittää, että meillä olisi huomattavan paljon mukavampaa keskenämme ja kiusaaminen saataisiin kitkettyä, jos noudattaisimme kahta hyvettä: huomioonottavaisuutta ja ystävällisyyttä.

Yksinkertaista, mutta samalla vaikeaa. Kokeillaanko?

Tuija Åstedt, projektipäällikkö, VTM, eMBA