Integraatio – periaatteessa ja käytännössä

Integraatio – periaatteessa ja käytännössä

Palveluintegraation periaatteellinen kannatus on laajaa ja aiheesta saa huonosti aikaan erimielisyyttä – hyödyt tunnustetaan: esim. sosiaali- ja terveyspalvelujen ja vaikka kansalaistoiminnan integraatio parantaa mahdollisuuksia vastata asiakkaan tarpeisiin.

Koska integraatio-ajattelulla on rajaton kannatus, miksi se tuntuu kuitenkin etenevän hitaasti?

Integroitu tapa toimia vaatii vahvaa osaamista ja erityisen lujaa ammatillisuutta. Pitää tietää, mitä osaan ja mitä en osaa, jotta pystyn arvioimaan sitä, mitä tarvitsen oman osaamiseni tueksi, jotta asiakkaan tarpeisiin vastaaminen onnistuu. Vahvan oman ammatillisen osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen lisäksi pitää tunnistaa ja tunnustaa toisten osaaminen ja kunnioittaa sitä. Tässä yhtälössä piilee nähdäkseni integraation ensimmäinen vaikeus. Jos olen ammatillisesti heikko enkä hahmota oman osaamisen rajoja, toisen osaaminen voi tuntua uhkaavalta: näytänkö heikolta, jos tarvitsen toisen apua tai viekö tuo toinen työni, jos ilmaisen tarvitsevani häntä? Tähän liittyy paitsi oma henkilökohtainen osaaminen, myös se, että professiot ovat vahvuudeltaan erilaisia ja se lisää vaikeusastetta. Kunnioitus omaa ja toisten osaamista kohtaan on kuitenkin edellytys sille, että voi syntyä dialogia. Ja vasta dialogilla saavutetaan todellinen integraatio.

Toinen integraation hidaste on luopumisen vaikeus. Kun osaaminen ja tekeminen yhteensovitetaan, asiakas voittaa, mutta kaikki osaajat emme ”voita”, jos sillä viitataan siihen, kuka käyttää valtaa ja saa päättää. Integraatio merkitsee väistämättä sitä, että on osattava antaa periksi. On opittava perustelemaan asiat ja parhaiten perusteltu toimintatapa voittaa, jolloin jonkun toisen näkökulma ”häviää”. On hyväksyttävä se, että minun professioni ei aina ole keskiössä tai on myönnyttävä siihen, että omat tavoitteeni ovat alisteisia suuremmille tavoitteille. Pitää lakata osaoptimoimasta.

Kolmas este tai hidaste liittyy yhteenjohtamiseen. Johtamisella annetaan lupa ja toisaalta velvollisuus tehdä yhdessä työtä yhteisten tavoitteiden eteen. Muodostuneet ja muodostumassa olevat sosiaali- ja terveydenhuoltoa yhdistävät rakenteet – kuten sote-yhtymät – luovat integroinnille erinomaiset puitteet, mutta integraatio voi jäädä tyystin tapahtumatta, jos ei aktiivisesti johdeta yhteen, vahvisteta ammattilaisten omaa osaamista ja pidetä huolta siitä, että toinen toistaan kunnioittava ilmapiiri pysyy yllä. Olisi harhaanjohtavaa luulla, että rakenne itsessään toisi intergroivan tavan toimia. Integraatiolle otollisen ilmapiirin rakentaminen vie vuosia, mutta sellaisen tuhoaminen käy valitettavasti nopeammin.

Muitakin hidasteita integraation tiellä saattaa olla. Selvää kuitenkin lienee, että käytännössä hidasteita on – muuten integraatio olisi arkipäivää, koska periaatteessa kaikki ovat sen kannalla.

 

Tuija Åstedt

Projektipäällikkö

Lape-muutosohjelma/Huomisen hyvinvointia lapsille ja perheille Päijät-Hämeessa -hanke

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.